Tähtisiemen voi huomata tarvitsevansa yksinoloa enemmän kuin monet hänen ympärillään. Ei siksi ettei hän välittäisi ihmisistä tai haluaisi yhteyttä vaan koska jatkuva oleminen muiden keskellä voi tuntua kuormittavalta tavalla jota on vaikea selittää. Päivän aikana ympärille kertyy paljon keskusteluja, tunnetiloja, odotuksia, kiirettä ja asioita joita kukaan ei sano ääneen mutta jotka silti tuntuvat. Joskus vasta yksin ollessaan huomaa kuinka paljon kaikkea on kantanut mukanaan.

Silloin hiljaisuudesta tulee enemmän kuin hiljaisuutta. Se on tila jossa ei tarvitse vastata kenellekään, mukautua mihinkään eikä yrittää olla mitään. Vähitellen muiden äänet vaimenevat ja niiden alta alkaa jälleen kuulua oma ääni. Tähtisiemen saattaa siksi vetäytyä välillä myös ihmisistä joita rakastaa. Se voidaan helposti tulkita etääntymiseksi vaikka todellisuudessa kyse voi olla palautumisesta. Hän tarvitsee hetken jolloin kukaan ei tarvitse häneltä mitään ja tämä tarve voi herättää syyllisyyttä. Pitäisikö olla sosiaalisempi? Pitäisikö vastata viesteihin nopeammin? Miksi muiden seura tuntuu välillä raskaalta vaikka ihmisissä itsessään ei olisi mitään vikaa?

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse korjata. Yksinolon tarve ei tarkoita että olisi tarkoitettu elämään yksin. Syvä yhteys toisiin ja tarve omaan tilaan voivat elää samassa ihmisessä. Itse asiassa juuri oma tila voi tehdä mahdolliseksi sen että pystyy palaamaan muiden luo aidosti läsnä olevana. Yksinolossa tähtisiemen myös huomaa asioita jotka kiireessä jäävät piiloon. Mikä tuntuu omalta?Mistä on aika päästää irti? Mihin suuntaan jokin sisällä yrittää johdattaa?

Ja toisinaan ei tarvitse ymmärtää mitään vaan riittää että maailma hiljenee hetkeksi ympäriltä. Sillä et tarvitse yksinoloa siksi ettet kuuluisi muiden joukkoon, tarvitset sitä jotta kaiken muun keskellä muistaisit jälleen miltä sinä itse tunnut.