Herääminen ei aina ala valosta vaan joskus se alkaa siitä että elämä jonka rakensit itsellesi ei enää tunnu omalta ja jokin alkaa liikkua sisälläsi. Et välttämättä tiedä mitä tapahtuu mutta tunnet ettei entiseen voi enää täysin palata. Asiat jotka ennen pitivät elämäsi koossa alkavat menettää merkitystään. Herääminen voi alkaa menetyksestä, erosta, uupumisesta, yksinäisyydestä tai suuresta elämänmuutoksesta ja joskus mitään suurta ei edes tapahdu. Eräänä päivänä vain huomaat katsovasi omaa elämääsi kuin ensimmäistä kertaa.

Ja silloin kysymykset alkavat. Kuka olen kaiken sen alla mitä minulle on opetettu? Kuinka paljon elämästäni olen valinnut itse? Mitä jää jäljelle jos lakkaan olemasta se ihminen jota muut odottavat minun olevan? Heräämisen vaikeimpia vaiheita voi olla se ettei vanha enää kanna mutta uusi ei ole vielä näkyvissä ja olet ikään kuin kynnyksellä. Et enää kuulu täysin siihen maailmaan josta olet lähtemässä mutta et vielä tunne sitä maailmaa jota kohti olet kulkemassa. Silloin moni yrittää palata takaisin tuttuun, vanhoihin tapoihin, ihmisiin ja rooleihin. Ei siksi että ne olisivat oikeita vaan siksi että tuttu tuntuu turvallisemmalta kuin tuntematon mutta jokin sinussa on jo muuttunut.

Kun kerran alat nähdä oman elämäsi uudella tavalla kaikkea ei voi enää olla näkemättä. Herääminen voi nostaa pintaan myös asioita joita olet kantanut pitkään, vanhoja pelkoja, pettymyksiä, haavoja sekä uskomuksia itsestäsi ja sellaisiakin puolia jotka olisit mieluummin jättänyt kohtaamatta. Siksi herääminen ei ole jatkuvaa hyvän olon tunnetta vaan se voi olla myös riisumista. Kerros kerrokselta alat huomata mikä todella kuuluu sinulle ja mikä on tarttunut mukaasi matkan varrella. Toisten odotuksia, vanhoja pelkoja, tarvetta miellyttää ja tarinoita siitä millainen sinun pitäisi olla. Vähitellen niiden alta alkaa löytyä jotakin aidompaa, ei täydellistä ihmistä vaan sinä.

Heräämisen tarkoitus ei ehkä olekaan muuttua joksikin toiseksi. Kyse on siitä että lakkaat vähitellen olemasta kaikkea sitä mitä et koskaan todella ollut ja silloin elämä alkaa muuttua sisältä ulospäin. Et enää kysy vain mitä maailma odottaa sinulta, alat kysyä mikä tuntuu todelta ja siinä kohdassa matka muuttuu sillä herääminen ei pääty siihen että alat nähdä enemmän. Todellinen muutos alkaa vasta silloin kun et enää pysty elämään vastoin sitä minkä olet itsessäsi nähnyt. Vanha elämä saattaa vielä kutsua sinua takaisin ja tuttu voi tuntua turvalliselta. Entinen sinä saattaa yrittää vakuuttaa että olisi helpompaa vain unohtaa kaikki ja jatkaa kuten ennen. Mutta kaikkea ei voi enää unohtaa.

Kun jokin sisälläsi on kerran avautunut niin sitä on vaikea saada enää kiinni ja ehkä juuri siinä on heräämisen todellinen käännekohta. Ei hetkessä jolloin löydät kaikki vastaukset. Vaan hetkessä jolloin ymmärrät ettet enää voi palata ihmiseksi joka olit ennen. Silloin edessäsi ei ole enää paluumatkaa, on vain yksi suunta ja se suunta on syvemmälle itseesi.