Tähtisiemenyyttä ei välttämättä tunnista siitä mitä tietää, mihin uskoo tai kuinka paljon on lukenut henkisyydestä. Usein tunnistaminen alkaa paljon hiljaisemmasta paikasta, tunteesta joka on kulkenut mukana ehkä jo kauan ennen kuin sille löytyi mitään nimeä. Se voi olla tunne siitä että katsoo maailmaa hieman eri suunnasta kuin muut. Ei parempana eikä huonompana vaan kuin jokin sisällä tarkkailisi elämää ja kysyisi jatkuvasti onko tässä todella kaikki.

Monelle siihen liittyy vaikeasti selitettävä kaipaus. Voi olla koti-ikävä ilman tietoa siitä missä koti on, tähtitaivas voi tuntua oudolla tavalla tutulta ja joskus jokin paikka, kuva, musiikki tai ajatus koskettaa niin syvältä ettei sille löydy järkevää selitystä. Tähtisiemeneksi itsensä kokeva voi myös huomata olevansa herkkä ympäristölleen. Ihmisten tunnetilat, ristiriidat, epäoikeudenmukaisuus tai maailman kärsimys voivat tuntua voimakkaasti. Samalla sisällä voi elää vahva tarve ymmärtää miksi maailma toimii niin kuin se toimii ja voisiko jokin olla toisin.

Mutta tähtisiemenyyteen ei tarvitse liittyä jatkuvia kosmisia kokemuksia, näkyjä tai suurta tehtävää. Elämä voi ulospäin näyttää täysin tavalliselta. Työ, laskut, ihmissuhteet, pettymykset ja arjen huolet kuuluvat siihen aivan samalla tavalla. Olennaisinta onkin se mitä tapahtuu sisällä. Jossain vaiheessa ihminen huomaa ettei hän enää etsi pelkästään vastauksia ulkopuoleltaan vaan hän alkaa etsiä jotakin jonka hän tuntee jo olevan itsessään. Silloin kysymys ei enää ole vain siitä mistä olen tullut vaan siitä miksi olen täällä ja millaisena ihmisenä haluan tämän elämän elää.

Tähtisiemenyyttä ei tarvitse todistaa kenellekään. Sille ei ole testiä joka voisi varmasti kertoa kuka on tähtisiemen eikä kokemusta tarvitse sovittaa valmiiseen muottiin. Se on hengellinen ajatus ja tapa sanoittaa omaa kokemusta, tähtisiemenet eivät ole tieteellisesti osoitettu ihmisryhmä. Jos sana tähtisiemen kuitenkin herättää sisälläsi jotakin syvästi tuttua sitä tunnetta voi kuunnella ilman kiirettä määritellä sitä. Tunnistaminen ei lopulta ole hetki jolloin löydät uuden nimen itsellesi, se on se hetki jolloin jokin sinussa kuiskaa: "Minä olen tuntenut tämän koko ajan."