Tähtisiemen tuntee eläimiin yhteyttä joka ulottuu tavallista kiintymystä syvemmälle. Eläinten seurassa hän tunnistaa jotakin tuttua ja luonnollista, sellaista mitä ihmisten välisessä kanssakäymisessä joutuu toisinaan etsimään pitkään. Eläimen läsnäolossa ei ole tarvetta esittää mitään, selittää itseään tai yrittää täyttää muiden odotuksia. Siinä on vain kaksi elävää olentoa jotka kohtaavat toisensa ilman sanoja ja ilman vaatimuksia.

Jo lapsuudessa tähtisiemen on saattanut hakeutua eläinten seuraan ja tuntea niiden kanssa erityistä läheisyyttä. Hän on huomannut kuinka eläin reagoi äänen sävyyn, kosketukseen, liikkeisiin ja ihmisen tunnetilaan. Hän on oppinut ymmärtämään niiden viestejä katseista, eleistä ja pienistä muutoksista käyttäytymisessä. Siinä missä toinen näkee vain eläimen tähtisiemen näkee yksilön jolla on oma luonteensa, tunteensa, tarpeensa ja tapansa kokea ympäröivää maailmaa. Eläinten vilpittömyys koskettaa tähtisiementä syvästi.

Ne eivät arvioi ihmistä hänen asemansa, varallisuutensa, ulkonäkönsä tai saavutustensa perusteella. Eläimille merkitystä on sillä kuinka niitä kohdellaan ja millaiseksi ne kokevat olonsa toisen lähellä. Luottamus rakentuu teoista, kärsivällisyydestä ja turvallisuuden tunteesta. Sitä ei voi vaatia eikä pakottaa syntymään. Tähtisiemen tunnistaa tässä jotakin mitä hän itsekin kaipaa ihmissuhteiltaan. Aitoa kohtaamista jossa ei tarvitse jatkuvasti tulkita piilotettuja tarkoituksia tai miettiä mitä toinen todella ajattelee. Eläimen kanssa yhteys on yksinkertainen ja samalla syvä. Kun eläin hakeutuu vapaaehtoisesti lähelle, laskee päänsä syliin tai asettuu rauhallisesti viereen siinä hetkessä ei tarvita mitään muuta.

Erityisen voimakkaasti tähtisiemeneen vaikuttaa eläinten kärsimys. Hän ei katso kaltoinkohdeltua, hylättyä tai pelkäävää eläintä vain ulkopuolisena tarkkailijana. Hän tunnistaa sen avuttomuuden ja kokee syvää tarvetta suojella olentoa joka ei pysty puolustamaan itseään ihmisten maailmassa. Eläinten hyväksikäyttö, välinpitämättömyys ja tarpeeton kärsimys herättävät hänessä surua ja joskus myös voimakasta suuttumusta. Tämä myötätunto liittyy hänen tapaansa nähdä elämä kokonaisuutena. Tähtisiemen ei ajattele että ihmisen arvo antaisi hänelle rajattoman oikeuden kohdella muita eläviä olentoja miten tahansa. Hän ymmärtää että jokaisella elävällä olennolla on oma paikkansa tässä maailmassa. Eläimen elämä ei ole merkityksetön vain siksi ettei se osaa kertoa kokemuksistaan ihmisen kielellä.

Eläimet myös palauttavat tähtisiemenen nykyhetkeen. Ne eivät elä jatkuvasti tulevaisuutta suunnitellen tai menneisyyden tapahtumia mielessään pyöritellen samalla tavalla kuin ihminen. Ne reagoivat ympäristöönsä, tunnistavat turvallisuuden ja vaaran sekä löytävät iloa pienistä asioista. Koiran riemu tutun ihmisen saapuessa, kissan tyytyväinen kehräys tai villieläimen rauhallinen liikkuminen luonnossa muistuttavat siitä kuinka paljon elämässä tapahtuu ilman jatkuvaa ajattelemista. Eläimen seura tarjoaa tähtisiemenelle sellaista lohtua jota sanat eivät tavoita. Kun elämä tuntuu raskaalta eikä omia tunteita jaksa selittää kenellekään silloin eläimen hiljainen läsnäolo tuo turvaa. Se ei yritä ratkaista ongelmia, antaa neuvoja tai kiirehtiä surua pois. Se on siinä ja juuri se riittää.

Eläimen menettäminen koskettaa tähtisiementä yhtä syvästi kuin minkä tahansa rakkaan läheisen menettäminen. Yhteiset vuodet, pienet arkiset tavat ja sanaton ymmärrys jättävät jäljen joka ei katoa eläimen poismenon myötä. Tyhjä paikka kodissa, tuttu ääni jota ei enää kuulu tai automaattinen katse siihen paikkaan jossa toinen ennen lepäsi kertovat kuinka suureksi osaksi elämää tuo yhteys on muodostunut. Tähtisiemen oppii eläimiltä myös jotakin itsestään. Hän näkee ettei herkkyys ole heikkoutta eikä luottamus synny hallitsemisesta. Hän oppii kunnioittamaan toisen rajoja, antamaan tilaa ja ymmärtämään ettei kaikkea tarvitse omistaa voidakseen rakastaa. Todellinen yhteys ei tarkoita sitä että toinen kuuluu sinulle vaan sitä että hänen on hyvä olla lähelläsi.

Lopulta eläinten merkitys tähtisiemenen elämässä ei rajoitu siihen kuinka paljon iloa tai lohtua ne hänelle antavat. Ne muistuttavat häntä jostakin ihmisyyden keskellä helposti unohtuvasta. Siitä että arvokkain yhteys ei aina synny yhteisestä kielestä, samanlaisista ajatuksista tai kyvystä ymmärtää kaikkea toisesta. Ihminen käyttää suuren osan elämästään yrittäessään tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Hän rakentaa itsestään kuvaa, etsii oikeita sanoja ja yrittää osoittaa olevansa rakkauden arvoinen. Mutta pieni eläin tulee viereesi, katsoo sinua silmiin ja asettuu luottavaisesti lähellesi.

Se ei tiedä mitä olet elämässäsi saavuttanut. Se ei tunne menneisyyttäsi, epäonnistumisiasi eikä niitä taisteluita joita olet käynyt sisälläsi. Eikä sen tarvitsekaan sillä siinä hetkessä kun toinen elävä olento tuntee olevansa turvassa sinun lähelläsi olet saanut jotakin paljon arvokkaampaa kuin hyväksynnän. Olet saanut luottamuksen jota ei voi ostaa, vaatia eikä teeskennellä. Ja joskus juuri eläin joka ei osaa sanoa sanaakaan saa sinut tuntemaan itsesi ymmärretymmäksi kuin yksikään ihminen koskaan.