Moni tähtisiemen pohtii jossakin vaiheessa elämäänsä miksi hän on täällä ja mitä hänen kuuluisi tehdä. Sisällä tuntuu olevan jotakin joka ohjaa etsimään tavallista syvempää merkitystä omalle olemassaololle. Ajatus sieluntehtävästä herättää kysymyksiä sillä siihen liitetään helposti odotus jostakin suuresta, poikkeuksellisesta tai koko maailmaa muuttavasta tarkoituksesta.

Tähtisiemenen tehtävä ei kuitenkaan tarkoita sitä että hänen täytyisi saavuttaa jotakin merkittävää muiden silmissä. Se ei edellytä henkiseksi opettajaksi ryhtymistä, näkyvää asemaa tai jatkuvaa muiden auttamista. Tehtävä ilmenee ennen kaikkea siinä millaisena ihmisenä hän elää, millaisia valintoja hän tekee ja millaista vaikutusta hänen läsnäolollaan on ympäristöönsä.

Yhdelle tähtisiemenelle tehtävä näyttäytyy luomisena, toiselle tiedon jakamisena ja kolmannelle kykynä kohdata ihmisiä tavalla joka jättää heihin pysyvän jäljen. Joku rakentaa uutta, toinen kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja ja kolmas tuo rauhaa ympäristöön jossa sitä kipeästi tarvitaan. Tehtävän merkitys ei määräydy sen näkyvyyden perusteella eikä erilaisia tehtäviä tarvitse asettaa keskenään paremmuusjärjestykseen.

Sieluntehtävään liittyy myös väärinkäsitys siitä että tähtisiemenen pitäisi jatkuvasti antaa itsestään muille. Oman hyvinvoinnin sivuuttaminen, loputon auttaminen ja vastuun kantaminen toisten elämästä eivät ole osoituksia tehtävän toteuttamisesta. Jokaisella on vastuu omasta elämästään eikä kenenkään tarkoituksena ole kuluttaa itseään loppuun muiden puolesta.

Tehtävän ymmärtäminen ei myöskään edellytä tarkkaa tietoa omasta tähtialkuperästä tai valmiiksi määriteltyä suunnitelmaa. Elämänkokemukset, kiinnostuksen kohteet ja sisäinen kasvu näyttävät vähitellen mihin oma huomio ja toiminta luonnostaan suuntautuvat. Kaiken ei tarvitse avautua yhdellä kertaa sillä tarkoitus rakentuu myös niiden asioiden kautta joita ihminen oppii matkan varrella.

Lopulta tähtisiemenen tehtävä ei ole suoritus jonka onnistumista mitataan saavutuksilla, seuraajilla tai sillä kuinka moni tunnistaa hänen merkityksensä. Sen ytimessä on tietoisuus omasta tavasta elää ja vaikuttaa maailmaan. Sinun ei tarvitse pelastaa maailmaa todistaaksesi että olemassaolollasi on tarkoitus. Sillä tehtäväsi ei ala vasta silloin kun löydät jotakin suurta tehtävää. Se on jo läsnä siinä miten elät, mitä jätät jälkeesi ja millainen maailma jää niille ihmisille joiden elämää olet koskettanut.