Tähtisiemenen on helppo antaa rakkaudessa paljon. Hän ymmärtää, joustaa, odottaa ja yrittää nähdä toisen käytöksen taakse. Hän tuntee syvästi ja kantaa pitkään toivoa siitä että yhteys löytää vielä takaisin tasapainoon. Mutta tulee hetki jolloin rakkauden rinnalle nousee toinen kysymys. "Missä kohtaa minä olen tässä kaikessa?"

Itsensä valitseminen alkaa siitä että tähtisiemen lakkaa ohittamasta omaa tunnettaan vain siksi että haluaa pitää yhteyden elossa. Hän ei enää selitä itselleen loputtomasti miksi toinen toimii niin kuin toimii. Hän alkaa katsoa myös sitä mitä suhde tekee hänen omalle rauhalle, voimalle ja sisäiselle tasapainolle. Rakkaus ei tarkoita sitä että kaiken pitää kestää.

Se ei tarkoita sitä että omaa rajaa siirretään aina hieman kauemmas jotta toiselle jäisi enemmän tilaa. Se ei tarkoita loputonta odottamista eikä sitä että oma elämä pysähtyy jonkun toisen päätösten ympärille. Tähtisiemenen on tärkeä ymmärtää että itsensä valitseminen ei ole rakkauden vastakohta vaan se on yksi rakkauden syvimmistä muodoista.

Kun tähtisiemen valitsee itsensä hän ei lakkaa välittämästä. Hän lakkaa hylkäämästä itseään pitääkseen kiinni jostakin mikä vie hänet yhä kauemmas omasta keskuksestaan. Silloin katse kääntyy takaisin omaan elämään. Mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin? Missä tunnen rauhaa? Missä saan olla oma itseni ilman jatkuvaa varuillaan oloa? Missä rakkaus kohtaa minut niin ettei minun tarvitse pienentyä sen edessä? Näihin kysymyksiin vastaaminen muuttaa paljon.

Tähtisiemen alkaa huomata että hänen arvonsa ei riipu siitä kuka jää ja kuka lähtee. Hänen ei tarvitse ansaita rakkautta olemalla ymmärtäväisempi, kärsivällisempi tai hiljaisempi kuin mitä hänen oma sydämensä kestää. Hän saa valita itsensä myös silloin kun rakastaa, myös silloin kun toinen ei ymmärrä, myös silloin kun valinta sattuu. Sillä joskus kaikkein suurin rakkauden teko ei ole se että jää, se on se että lakkaa lähtemästä pois itsestään.