Tähtisiemen kantaa sisällään tietoisuutta joka ulottuu fyysistä olemassaoloa syvemmälle mutta samalla hän elää ihmiselämää kaikkine tunteineen, tarpeineen ja rajoituksineen. Nämä kaksi puolta eivät aina tunnu kulkevan samaan suuntaan. Hänen sielunsa kaipaa rauhaa, vapautta ja ehdotonta rakkautta mutta ihmisyys tuo mukanaan pettymyksiä, pelkoja, epävarmuutta ja tilanteita joissa oma sisäinen tasapaino joutuu koetukselle. Hän ymmärtää elämää syvemmällä tasolla mutta se ei tarkoita että hän olisi vapaa inhimillisistä kokemuksista.

Henkisen tietoisuuden avautuessa tähtisiemen alkaa asettaa itselleen odotuksia joita hänen on mahdotonta jatkuvasti täyttää. Hän ajattelee että hänen pitäisi osata suhtautua kaikkeen ymmärtäväisesti, säilyttää rauhallisuutensa vaikeissakin tilanteissa ja kohdata jokainen ihminen rakkaudella riippumatta siitä kuinka häntä kohdellaan. Kun hän tuntee vihaa, surua tai pettymystä hän alkaa kyseenalaistamaan omaa henkistä kehitystään. Hän unohtaa ettei tietoisuus poista ihmisyyttä eikä sisäinen kasvu tarkoita sitä ettei mikään enää koskettaisi tai satuttaisi häntä.

Tähtisiemenen syvempi ymmärrys alkaa rakentua silloin kun hän lakkaa pitämästä ihmisyyttään esteenä omalle henkiselle olemukselleen. Hän saa tuntea kaiken sen mitä elämä hänessä herättää. Hän saa olla väsynyt, kaivata läheisyyttä, pettyä ihmisiin ja tarvita aikaa omien kokemustensa käsittelemiseen. Hänen ei tarvitse muuttaa jokaista vaikeaa tunnettaan välittömästi rakkaudeksi eikä etsiä jokaiselle kokemukselleen korkeampaa tarkoitusta. Myös tavallisilla inhimillisillä tarpeilla on paikkansa hänen elämässään eikä niiden tunnustaminen vähennä hänen yhteyttään omaan sieluunsa.

Kun sielun tietoisuus ja ihmisyys alkavat kohdata toisensa tähtisiemenen suhde itseensä muuttuu. Hän ei enää pyri olemaan jatkuvasti jotakin enemmän kuin on vaan oppii hyväksymään oman olemuksensa kokonaisuudessaan. Hän ymmärtää ettei henkinen kasvu ole täydellisyyden tavoittelua vaan yhä syvenevää rehellisyyttä itseään kohtaan. Hänen tietoisuutensa alkaa näkyä siinä kuinka hän kohtelee itseään vaikeina hetkinä kuinka hän asettaa rajoja ja kuinka hän antaa itselleen saman ymmärryksen jota on niin pitkään tarjonnut muille.

Tähtisiemenen ei tarvitse nousta ihmisyytensä yläpuolelle löytääkseen todellista olemustaan. Hänen ei tarvitse olla jatkuvasti vahva, rauhallinen tai täynnä rakkautta todistaakseen yhteyttään sieluunsa. Hän on tullut tähän maailmaan kokemaan elämää kokonaisuudessaan ei vain sen kauniita ja helppoja puolia. Sielun valo ei katoa silloin kun ihminen väsyy, itkee tai eksyy hetkeksi omalta polultaan. Todellinen yhteys omaan olemukseen syntyy silloin kun lakkaa taistelemasta ihmisyyttään vastaan ja ymmärtää ettei keskeneräisyys ole koskaan tarkoittanut sitä ettei olisi kokonainen.